Tänä hieman nauttineena yönä testissä Kokkikartanon "Oikea KASVIS hampurilanen". Hiukan pohjustellen. Testiryhmä enemmän tai vähemmän onnistuneesti päätti liittyä lihattomaan lokakuuhun, Tästä johtuen yöllisen hiukopalan kohteeksi joutui tämä aivan varmasti täysin lihaton tuote. Jos siinä lukee "kasvis" sen on oltava kasvis.
Nälkäinen testi ryhmä tunnustaa, että tuotteen mikrotus meni poskelleen: Pakkaus aukesi kivasti työkaluna käytetyn vanhan mallisen Abloyn avulla. Hamppari päätyi nätisti lautaselle ja mikroaaltouuniin ja mikroaaltouuni pyöritteli koko tuotteen tasaisen lämpimäksi testiryhmän korjaillessa foliohattua tieteellisen tarkasti kohdilleen. Tuotetta ulostaessa sädettimestä löytyi kuitenkin tuotteesta uusi ylläri. Nimittäin kastike! Sepä paljastui valahtneen päälileivän alta kuin kindermunan yllätys ikään. Tästä testiryhmä ilostui.
Ensi vaikutelma ensi puremalta: Tuote tuo mukavasti testiryhmälle mieleen lapsuutensa kyläkoulun ruokailun. Tuote nimittäin pääsääntöisesti maistuu homeelle. Homeen maku kuitenkin pysyy niin siedettävällä tasolla, että nälkäänsä sen söisi Afrikan lapsi aivan varmasti hymyssä suin.
Tuotteesta ei lähde nälkä, mutta niin ei Afrikastakaan. Tuote pysyi humalasta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen sisällä. Tuotteen päiväyksen tarkistamisen jälkeen tälle tuotteelle varmistuu pisteet 9,5 ihan heittämällä. Tämä on ehdottomasti paras eines ikinä. Kusetuksen maku jää elämään testiryhmän mieleen ikuisesti. Kiitos Kokkikartano!

Tänään testissä Saarioisten (dyndidyndyn) Häränmurekepihvi ja sperm... Anteeksi kermaiset kasvikset.

Ensivaikutelma: Minä olen humalassa. Pakkaus ei aukene sitten millään. Noh, suhtaudun tuotteeseen kuin työstään potkut saanut keski-ikäinen mies vaimoonsa ja näytän sille veistä.

Välipäätelmä: Kyllä tätä keskimäärin voisi kellarissani oleville teinitytöille syöttää, jos niitä syöttäisi.

Loppupäätelmä: Annoksesta ei lähde nälkä, eikä siinä ole tarpeeksi alkoholia. Jos sen heittäisi ikkunasta Hämeentielle, se ei kelpaisi lokeillekaan.

Arvosana 1-10 asteikolla upeat 8.

Arvioitavana Bomatin "Broileri patonki" (hinta jonkun neljä euroa miinus 30% tarra:

Enisvaikutelma ottaessa ekaa haukkua: Patonki on niin kuiva, että se imaisee kielen päältä jokaisen vetyoksidin hiukkasyhdisteen itseensä. Tältä siis tuntuu nuolla Gobin autiomaata. Eksoottista!
Syvemmälle kohti ääntä patonkia survoessa alkaa vastaan tulla täytteitä: On tomaattia, salaattia, "välimerellistä salaattijuustokuutiota" ja jotain keltaista tahnaa. Broileria mainostetaan olevan 10% ja se on piilotettu niin perkeleen hyvin, että mieleen tulee nerokas Find Waldo lastenkirjasarja.

Kehumme: Maultaan tuote ei muistuta millään tavalla mitään muuta patonkia. Tuote ei itseasiassa muistuta patonkin mitenkään muuten kuin ulkoisesti, joten omaperäisyydestä ei ole puutetta.

Moitimme: Pakkauksen läpinäkyvyyttä. Tuotteen syötävä osuus näkyy kokonaan, joten mitään suuria yllätyksiä ei ole luvassa, ellei sitten halua yllättää esimerkiksi saunakaveria tunkemalla patongin tämän pe...

Arvioitavana Pirkan "Jauhelihaa ja spagettia" (hinnaltaa senttiä, paria vaille kaksi euroa):

Ensivaikutelma tuotteesta on sen pakkauksen avaamisen haasteettomuus. Käsistään näppärä ihminen avaa pakkauksen helposti ilman työkaluja jopa alle varttitunnissa. Astian kantena toimiva läpinäkyvä muovi kääriytyy hauskasti sisäänpäin rullalle, ja sitä poimeassa ruoan seasta saa kivan näppituntuman tulevan aterian laadusta.
Mikrosta ulostautunutta tuotetta maistaessa tulee vastaan pettymys. "Tältäkö tosiaan spagetin ja jauhelihan pitää maistua? Suvussa jo kolme polvea juossut resepti on täyttä kusetusta!" Testiryhmä harkitsee sukulaisiin yhteyden katkaisemista.

Kehumme: Jauheliha on jo hieman kokeneelle testiryhmälle tutun väristä, eli keltaista. Sitä myöten tuote tuntuu turvalliselta. Plussaa saa myös tuotteen mauttomuus. Itse annoksen voi imaista kitusiinsa helpommin kuin keskimääräisien kotimaisen hanakeppanan.

Moitimme: Tuote ei loppupeleissä kauheasti säväyttänyt. Hetken harkitutti tuotteen jännittävyyden lisääminen Rainbown pyykinpesujauhetiivisteellä, mutta  siihen ei puolueettomuudestaan ja arvovallastaan tunnettu testiryhmä sortunut.

Arvioitavana Eldoradon "Rib Burger" (hinta oli vissiin kolmen euron pinnassa):

Ensivaikutelma pakkauksesta on se, ettei sitä saa auki ilman akantappovälinettä, eli kokkiveistä. Tuoteselosteessa on hauskasti kerrottu, että tuote sisältää "osittain hienoksi jauhettua" sianlihaa. Loppu sianlihasta lienee siis laitettu mukaan kokonaisena kärsineen ja saparoineen.
Nälkä lähtee, mutta ei ravintosisällön vuoksi.


Kehumme: Tuote on suussa yllätävän kuiva. Tunne koostumuksesta ja mausta on kuin kamelin vittua nuolisi. Yksi henkilöisen raadin mieleen siis.

Moitimme: Tuotteen pakkaus ei litistynyt mikrossa, joten pikkupoikamainen kemiallinen koe epäonnistui. Tuotteesta jäätiin kaipaamaan kohtaa "rib". Purilaisista ei löytynyt yhtään sian kylkiluuta. Harmillista.

Arvosana 1-10 asteikolla 5. Näitä voisi lähettää muuten Afrikkaan nälästä kärsiville, mutta siellä luultaisiin näitä aamutohveleiksi.

Kaavasta poiketen omistuskirjoitus Saarioisten valmispizzoille. Rakkaalla lapsella on monta nimeä:

Roiskeläppä

Koiranoksennus

Festariannos

Eväste

Lisäelämä

ja henkilökohtainen lempparini Ruokaympyrä

Rakasta lasta on valmistettu vuodesta -81 saakka ja tuotannon alussa makuvaihtoehtoina olivat jauheliha, kinkku ja nykyään valikoimista kadonnut sieni. Saarioinen on valmistanut kolmenkymmenen kahden vuoden aikana yli 600 miljoonaa lättyä ja tällä hetkellä koko kansan lempiannosta valmistetaan noin 20 miljoonaa vuodessa. Vuonna 2011 Saarioinen toi roiskeläpän 30-vuotiaan menestystarinan kunniaksi markkinoille "Pizza Specialin", jonka taikinaan oli lisätty ruislesettä ja täytteiksi asetettu kinkkua ja jauhelihaa. "Koristeiksi" kaksiulotteiseen ruokaan laitettiin paprikaa ja jalopenoa.

Valmispizza ei tule koskaan olemaan Eines Leinon arvosteltavana, koska suomalaista kansallisruokaa ei sovi arvostella.

Arvioinnissa Kariniemen "Kananpojan Juustonuggetit" (hinta jonkun pari euroa):

Ensivaikutelma tuotteesta on tuttu paskan haju pakkausta avatessa. Se tuo kivasti mieleen maaseudun ja kanaloiden autuaan seesteisyyden. Mihinkään ei ole kiire ja kohta Nils Holgersson palaa hanhella ratsastaen kotiin.
Makukokemus on mielenkiintoinen. On kuin soijalohkoja vetelisi, eikä mieleen tule ollenkaan, että tuotteen valmistamiseksi on silppuriin täytynyt työntää herttainen pikkuaivoton ja ylilihotettu eläinpoliittinen broileri. Mahtavaa.
Tuotteesta ei lähde nälkä.

Kehumme: Loistavaa pikkunaposteltavaa mukaan otettavaksi. Tätä kehtaa napostella eväänä vaikkapa Tallinnan kidutusmuseon portailla.

Moitimme: Nuggetit olisi voinut muotoilla jotenkin. Esimerkiksi pääkallon muotoiseksi. Nykyisellään tuote on vähän tylsä.

Arvosana 1-10 asteikolla semmonen kananlihatahnana mukiin menevä 7.