Arvioitavana Pirkan "Jauhelihaa ja spagettia" (hinnaltaa senttiä, paria vaille kaksi euroa):

Ensivaikutelma tuotteesta on sen pakkauksen avaamisen haasteettomuus. Käsistään näppärä ihminen avaa pakkauksen helposti ilman työkaluja jopa alle varttitunnissa. Astian kantena toimiva läpinäkyvä muovi kääriytyy hauskasti sisäänpäin rullalle, ja sitä poimeassa ruoan seasta saa kivan näppituntuman tulevan aterian laadusta.
Mikrosta ulostautunutta tuotetta maistaessa tulee vastaan pettymys. "Tältäkö tosiaan spagetin ja jauhelihan pitää maistua? Suvussa jo kolme polvea juossut resepti on täyttä kusetusta!" Testiryhmä harkitsee sukulaisiin yhteyden katkaisemista.

Kehumme: Jauheliha on jo hieman kokeneelle testiryhmälle tutun väristä, eli keltaista. Sitä myöten tuote tuntuu turvalliselta. Plussaa saa myös tuotteen mauttomuus. Itse annoksen voi imaista kitusiinsa helpommin kuin keskimääräisien kotimaisen hanakeppanan.

Moitimme: Tuote ei loppupeleissä kauheasti säväyttänyt. Hetken harkitutti tuotteen jännittävyyden lisääminen Rainbown pyykinpesujauhetiivisteellä, mutta  siihen ei puolueettomuudestaan ja arvovallastaan tunnettu testiryhmä sortunut.

Arvioitavana Eldoradon "Rib Burger" (hinta oli vissiin kolmen euron pinnassa):

Ensivaikutelma pakkauksesta on se, ettei sitä saa auki ilman akantappovälinettä, eli kokkiveistä. Tuoteselosteessa on hauskasti kerrottu, että tuote sisältää "osittain hienoksi jauhettua" sianlihaa. Loppu sianlihasta lienee siis laitettu mukaan kokonaisena kärsineen ja saparoineen.
Nälkä lähtee, mutta ei ravintosisällön vuoksi.


Kehumme: Tuote on suussa yllätävän kuiva. Tunne koostumuksesta ja mausta on kuin kamelin vittua nuolisi. Yksi henkilöisen raadin mieleen siis.

Moitimme: Tuotteen pakkaus ei litistynyt mikrossa, joten pikkupoikamainen kemiallinen koe epäonnistui. Tuotteesta jäätiin kaipaamaan kohtaa "rib". Purilaisista ei löytynyt yhtään sian kylkiluuta. Harmillista.

Arvosana 1-10 asteikolla 5. Näitä voisi lähettää muuten Afrikkaan nälästä kärsiville, mutta siellä luultaisiin näitä aamutohveleiksi.

Kaavasta poiketen omistuskirjoitus Saarioisten valmispizzoille. Rakkaalla lapsella on monta nimeä:

Roiskeläppä

Koiranoksennus

Festariannos

Eväste

Lisäelämä

ja henkilökohtainen lempparini Ruokaympyrä

Rakasta lasta on valmistettu vuodesta -81 saakka ja tuotannon alussa makuvaihtoehtoina olivat jauheliha, kinkku ja nykyään valikoimista kadonnut sieni. Saarioinen on valmistanut kolmenkymmenen kahden vuoden aikana yli 600 miljoonaa lättyä ja tällä hetkellä koko kansan lempiannosta valmistetaan noin 20 miljoonaa vuodessa. Vuonna 2011 Saarioinen toi roiskeläpän 30-vuotiaan menestystarinan kunniaksi markkinoille "Pizza Specialin", jonka taikinaan oli lisätty ruislesettä ja täytteiksi asetettu kinkkua ja jauhelihaa. "Koristeiksi" kaksiulotteiseen ruokaan laitettiin paprikaa ja jalopenoa.

Valmispizza ei tule koskaan olemaan Eines Leinon arvosteltavana, koska suomalaista kansallisruokaa ei sovi arvostella.

Arvioinnissa Kariniemen "Kananpojan Juustonuggetit" (hinta jonkun pari euroa):

Ensivaikutelma tuotteesta on tuttu paskan haju pakkausta avatessa. Se tuo kivasti mieleen maaseudun ja kanaloiden autuaan seesteisyyden. Mihinkään ei ole kiire ja kohta Nils Holgersson palaa hanhella ratsastaen kotiin.
Makukokemus on mielenkiintoinen. On kuin soijalohkoja vetelisi, eikä mieleen tule ollenkaan, että tuotteen valmistamiseksi on silppuriin täytynyt työntää herttainen pikkuaivoton ja ylilihotettu eläinpoliittinen broileri. Mahtavaa.
Tuotteesta ei lähde nälkä.

Kehumme: Loistavaa pikkunaposteltavaa mukaan otettavaksi. Tätä kehtaa napostella eväänä vaikkapa Tallinnan kidutusmuseon portailla.

Moitimme: Nuggetit olisi voinut muotoilla jotenkin. Esimerkiksi pääkallon muotoiseksi. Nykyisellään tuote on vähän tylsä.

Arvosana 1-10 asteikolla semmonen kananlihatahnana mukiin menevä 7.

Arvioitana Pirkan "Jauhelihapihvi" (hinta jonkun puolitoisa euroa):

Ensivaikutelma pakkausta avatessa on kotoisa tunnelma: Kuka pieraisi? En itse ainakaan havainnut pieraisseeni...
Tuotteen myyntipakkaus on veikeä! Pakkaus on kylmänä korkea ja pihvit jäävät sen suojiin. Mikrossa lämmittäminen kuitenkin maagisesti kutistaa pakkauksen matalaksi ja näin ollen pihvit tulevat kätevästi sormien ulottuville. Tähän ei eläin pysty!
Tuotteesta lähti nälkä ja puolet jäivät jopa jäljelle pyörähdettyään ensin arvostelua kirjoittaessa lattialla. :(

Kehumme: Jauhelihapihveistä on saatu hyvin poistettua jauhelihan maku. Jos tätä laittaisi suuhunsa sokkona saattaisi hyvinkin erehtyä luulemaan aterioivansa paikalliskuppilan lasinalustoja.

Moitimme: Tuotteessa olikin kuusi jauhelihapihviä, vaikka tuotteen nimi lupasi vain yhtä. Melkoista harhaanjohtavuutta otsikoinnissa.

Arvosana 1-10 asteikolla semmoinen semi 7.

Arvioitavana HK:n "Jauhelihakastike ja muusi" (hinta kahden ja kolmen euron välissä):

Ensivaikutelma tuotteesta oli kämppiksen sanoin "mössöä ja mössöä". Jauhelihakastike on epäillyttävän harmaa. Tuotteen säteilyttäminen mikrossa ei tehnyt vaikutusta ulkonäköön. Lämmittäminen johti einestuotteille tyypilliseen ja aina yhtä jännitävään ilmiöön joka on meteoriiteistakin tuttu: Ilmakehään saapuessaan meteoriitin ulkopinta kuumenee infernaalisiin lämpötiloihin ja sisukset pysyvät ikiroudassa.
Kansi mainostaa tuotetta sanoin "säilöntäaineeton" ja "ei natriumglutamaattia". Vähän niinkuin autovalmistaja mainostaisi uutta malliaan "ruostesuojaamaton" ja "ei jarruja".
Tuotteesta lähti nälkä kahdeksaksi minuutiksi.

Kehumme: Tuotteessa on avaruusajan tunnelmaa! Kaksi eri väristä palikkaa on asetettu mustaan laatikkoon vieriviereen. Lisäksi pakkauksen avaaminen vaati teräasetta, joten ihmisen alkukantainen metsästysvimmakin tuli laannutettua hetkeksi.

Moitimme: Perunamuusissa oli kokkareita, joka toi mieleen lapsuuden mummolan, jossa vaari istui piippua poltellen keinustuolissa ja mummo taikoi pikku aperitiiveissaan mitä ihmeellisimpiä sörsseleitä mystisistä aineksista kuten "juurekset" tai "lampaanpotka".

Arvosana 1-10 asteikolla heikohko 3.

Arvostelussa Snack Pointin "Herkullinen maxi patonki (meetwursti)" (hinta viitisen euroa):

Ensivaikutelma tuotetta avatessa on iloinen! Meetwursti on ihanasti kypsynyt harmaaksi. Ensimmäisen haukku on kuin työntäisi likaista hirven kullia naamaansa, maku on vain huonompi. Tuotetta nauttiessa tuntee itsensä likaiseksi eikä mitenkään voi välttyä ajattelemasta itävaltalaista kellarisukurutsaa. Patongin puolessa välissä tulee raja vastaan. Tätä pidemmälle se ei yksinkertaisesti uppoa. Tuotteesta ei lähde nälkä.

Kehumme: Patonki yllättää! Itse leivän jättäminen paistamatta on todella omaperäinen veto. Huonot kasvikset ja pilaantunut meetwursti eivät myöskään jätä kylmäksi.

Moitimme: Hinta ei ole tarpeeksi korkea. Suomalaiset ovat myyneet arabeille hiekkaa kovaan hintaan, joten tästä kokemuksesta voisi ainakin turisteilta ottaa sellaisen kahdeksan euroa.

Arvosana 1-10 asteikolla lähes täydellinen 9½.

Arvostelussa Kokkikartanon "Jauhelihaperunamuusi" (hinta siinä kolmen euron luokkaa):

Ensivaikutelma tuotteesta on veikeä ikkuna joka luo kuurakettimaisen katselmuksen itse tuotteeseen. Tuotteen maalaispöytäliinaan viittava layout ei vakuuta.  Tuotteesta ei lähde (useamman oluen illan aikana nauttineelta) nälkä.

Kehumme: Itseasiassa tämähän oli hyvää! "Ruoka" maistui ruoalta. Se maistui perunamuusilta johon joku oli laittanut hiukan jauhelihaa. Tuote ei luvannut enempää, eikä vähempää. Tuotteen nimi on ruotsinmaaksi "Köttfärspotatismos", joka kuulostaa vulkanuslaiselta kirosanalta.

Moitimme: Tuote oli tylsä. Se ei herättänyt minkään näköistä kokemusta ja itseasiassa tyhjentyneen mustan (muovisen) pakkausastian vieressä oleva pilaantunut ketsuppi näyttää hauskemmalta, ja ehkä jopa kulinaristisemmalta.

Pisteet 1-10 keskiverto 6.

Lisähuomio: Jos olisin 60-luvun USA:n hallinnossa, käyttäisin tätä rekvisiittana feikatakseni kuuhun laskeutumisen.

Arvioinnissa Pirkan "Jauhelihaa ja spagettia" valmisateria (hinta parin euron tuntumassa):

Jauhelihaa tuotteen 300 g:sta on laskujeni mukaan peräti 25 g. Ensireaktio tuotteen ulostauduttua mikrosta on "miten helvetissä jauhelihasta saa tuon väristä?" Jauhelihan ja spagetin maku on mieltä ylentävällä tavalla saatu poistettua tuotteesta lähes kokonaan ja tilalle on saatettu modernin menestysyhteiskunnan pikantti estrogeenimuovin maku. Tuotteesta ei lähde nälkä.

Kehumme: Loistava performatiivinen elämys! Tuotteeseen on hienosti saatu mukaan perisuomalaisen lähiömaiseman puolivillaista köyhyyden tuntua ja geneeristä mauttomuutta.

Moitimme: Tuotteen nimi "Jauhelihaa ja spagettia" ei ole kauhean innovatiivinen nimi. Tuotteelle sopisi paljon iloisemmin nimeksi vaikka "Pertsan ripulipaska".

Pisteet 1-10 asteikolla kiitettävä 8.